Verkkotunnus, eli domain (englanniksi domain name), on yksilöllinen ja helposti muistettava internet-osoite, joka ohjaa käyttäjät tiettyyn sijaintiin verkossa, kuten verkkosivustolle tai sähköpostipalvelimeen. Se toimii digitaalisena vastaavana puhelinnumerolle tai katuosoitteelle, ja sen tarkoituksena on yksinkertaistaa internetin käyttöä. Ilman verkkotunnuksia käyttäjien pitäisi muistaa monimutkaisia IP-osoitenumeroita (esim. 192.0.2.1) päästäkseen verkkosivustoille.
Verkkotunnus koostuu yleensä vähintään kahdesta osasta: toisen tason verkkotunnuksesta (esim. 'esimerkki') ja ylätason verkkotunnuksesta (TLD, esim. '.fi', '.com', '.org'). Esimerkiksi osoitteessa 'esimerkki.fi', 'esimerkki' on toisen tason verkkotunnus ja '.fi' on ylätason verkkotunnus. Ylätason verkkotunnuksia on erilaisia, kuten maatunnukset (ccTLD), jotka on sidottu tiettyyn maahan (esim. '.fi' Suomessa), ja geneeriset tunnukset (gTLD), jotka ovat yleiskäyttöisiä (esim. '.com' kaupallisille sivustoille tai '.org' organisaatioille).
Kun käyttäjä syöttää verkkotunnuksen selaimensa osoiteriville, Domain Name System (DNS) -järjestelmä kääntää tämän ihmisen luettavissa olevan osoitteen vastaavaksi numeeriseksi IP-osoitteeksi. Tämän jälkeen selain voi ottaa yhteyden oikeaan palvelimeen ja hakea siltä pyydetyn verkkosivuston sisällön. Verkkotunnus on siis keskeinen osa internetin infrastruktuuria, mahdollistaen selkeän ja tehokkaan navigoinnin verkossa.
Yrityksille ja yksityishenkilöille oman verkkotunnuksen rekisteröinti on tärkeää brändin rakentamisen, uskottavuuden ja online-näkyvyyden kannalta. Se antaa yksilöllisen identiteetin digitaalisessa maailmassa ja mahdollistaa ammattimaisten sähköpostiosoitteiden luomisen (esim. nimi@yritys.fi).
Viimeksi päivitetty: 2.4.2026